Parisuhde vai pari suhdetta?
Pettäminen tapahtuu usein parisuhteissamme suljettujen ovien takana, salaa kumppanilta ja lähes tulkoon kaikilta muiltakin. Pettäminen repii ihmisen mielen ja satuttaa niin paljon, että tuntuu kuin sydäntä revittäisiin rinnasta. Kaikki luottamus jota ollaan rakennettu, kaikki luottamus joka ollaan annettu on poissa nopeammin kuin kukaan uskaltaa edes sanoa, ajattelusta puhumattakaan.
Hullu juttu -nimisessä ohjelmassa käsiteltiin mm. avoimia suhteita, joissa rakastajat tuotiin päivänvaloon. Yksi kärkäs mielipide kertoo, että on vaikea uskoa nyky-yhteiskunnassa yksiavioisuuteen, kun näkee pettämistä kaikkialla.
Avoimissa suhteissa elävät henkilöt uskovat rakkauteen ja rakkauden määrään. Rakastajalle tarjottu rakkaus on samaa rakkautta, mitä osoitat kumppaniasi kohtaan. Voihan niin olla, että joillakin ihmisillä on tarve rakastaa useampaa henkilöä yhtäaikaa, ja he voivat todellakin kertoa, että heillä riittää rakkautta. Rakkaus on puhtaimmillaan niin vilpitöntä, että se ei ole keneltäkään pois ja kun kaikki on rehellistä ja tapahtuu päivänvalossa, suljetaan myös mustasukkaisuus suhteista. "On vain ihanaa katsella, kuinka oma kulta nauttii."
Uskon rakkauden määrään, mutta ennen kaikkea uskon rakkauden laatuun. Itse en kykenisi rakastamaan kahta ihmistä romanttisella tavalla laadukkaasti. Rakkaus on yksisöllistä jokaisella, ja uskon, että itse voin rakastaa vain yhtä. Vielä ei ole silti edes tullut tilannetta eteen, että pitäisi valita kahdesta miehestä. Yksi riittää, etenkin jos se yksi on kaikkien unelmien ja toiveiden täyttymys.
Sanotaan, että maailma on pieni, mutta silti tänne mahtuu jos minkäs sorttista ihmistä. Ihmisiä ei kuitenkaan ole muille jaettavaksi asti. Se voi selittää sen, miksi joku ihminen on valmis jakamaan kaiken, jopa rakkautensa. En tuomitse avoimia tai polyamorisia suhteita, mutta en myöskään luo niihin samaa uskoa mitä parisuhteisiin. Luulen, että tällaisien suhteiden taustalla on kytevä pelko yksin jäämisestä. Luulen, että kun puhutaan avoimista suhteista, puhutaan myös ns. fuckbuddy-ystävistä.
Rakkautta ja ihastumisia on silti montaa eri sorttia. Ei kaikki rakkaus tai ihastuminen ole välttämättä romanttista. Länsimaisessa kulttuurissa rakkaus jaetaan toisinaan kolmeen osaan.
Eros, eroottinen rakkaus, joka mielestäni kuvaa hyvin fuckbuddysuhteita. Philia, eli veljellinen rakkaus, joka kuvaa lähimmäisen rakkautta ja agape, eli jumalallinen rakkaus. Viisas mies tuo Platon, koska osasi nämäkin eritellä.
Mikä sitten on pettämistä?
Poikaystäväni kertoi fiksusti ja haluankin lainata häntä. -Pettämiseksi voidaan lukea kaikki se, mikä loukkaa toista ihmistä, varsinkin jos sen tekee tietoisesti. Tämän minäkin olen valmis allekirjoittamaan. Miksi sitten petetään?
Varmasti sitoutumiskammo on yksi asia ja listaan mahtunee aika paljon muitakin syitä. Mikään syy ei silti koskaan oikeuta ihmistä ajautumaan tälle tielle. Se loukkaa aina, oli syy kuinka hyvä tahansa, vaikka pettämiselle ei ole hyviä syitä olemassakaan. Asia pysyy mustavalkoisena, oli takana mitä hyvänsä.
Hullussa jutussa käsiteltiin myös parinvaihtobileitä. En kykene ymmärtämään ihmistä, joka on valmis "lainaamaan" kumppaniaan esimerkiksi toisen seksuaalisiin tarpeisiin. Mitä ideaa on seurustella, jos ei ole valmis antautumaan täysin ja kokonaan yhdelle henkilölle, vaan edelleen kaipaa huomiota muiltakin ihmisiltä?
Tietysti parinvaihtobileissä on ideana myös se, että vaikka huonon parinvaihtokokemuksen jälkeen arvostaa kumppaniaan entistä enemmän. Periaatteella, että tajuaa toisen ihmisen arvon, vasta kun on tämän menettämässä. Itse en kuitenkaan olisi näin radikaaleihin toimintatapoihin valmis.
Avoimissa suhteissa elävät ihmiset eivät usko pettämiseen, koska kumppanille annetaan tilaisuus tutustua rakastajaan. Kun kaikki on silmien alla, ei ole mitään syytä olla mustasukkainen, ainoa asia mikä tulee olla on asian hyväksyminen. En sitten tiedä, puuttuuko minulta avarakatseisuutta tämän asian tiimoilta, olenko jämähtänyt paikalleni, mutta ei. Ihmissuhteet eivät voi toimia tällä tavalla mielestäni.
Eräällä tutulla seksuaalinen uteliaisuus pilasi parisuhteen. Vaikka hän rakasti puolisoaan, ajatteli hän väistämättä, miltä tuntuisi kokeilla muitakin. Kokeiluunhan se aina päättyi. Tämän jälkeen hän luokitteli itsensä polyihmiseksi, eli henkilöksi joka voi rakastaa useampaa.
Minä luokittelin hänet ihmisten joukkoon, joilla on erittäin huono itsetunto ja tarve saada mielihyvää ja kehua jokaiselta joka sitä on valmis antamaan. Olen itsekin ollut huonon itsetunnon tiimoilta hyvinkin vietävissä, enkä ole ystäväpiiristäni ollut edes ainoa. Se ei silti tarkoita sitä, että olisin imarreltu jokaisesta hyvästä kommentista, sillä parisuhteen ollessa täysin vakaa, aiheuttaa kilpakosijan lämpimät tunteet lähinnä kiusaantumista.
Mielestäni terveessä romanttisessa suhteessa on vain kaksi henkilöä, ei kai muuten olisi keksitty sanaa; kolmas pyörä.
Niin. Ehkä minä olen "konservatiivinen", mutta olkoon niin. Lopuksi kuitenkin sananlaskuni joka sopii tähänkin pohdintaan; Kukin tyylillään, tai ilman tyyliä ja tyyliä on myös tyylin puuttuminen. Muistakaamme kuitenkin, että poikkeus vahvistaa säännön!
