HUOLTO TOIMII KUIN VR
Huoltaminen on kohteesta riippumatta välttämätön pahe tuottavan jatkumon turvaamiseks. Varsinkin näinä juhla-aikoina jengi painaa kaikis liitereis pitkää päivää vähil unil ja kaoottisis olosuhteis, samaan aikaan kun toimistoissa lymyilevät taulukkovastaavat viilailevat kynsiään glögilasin ääressä. Jokaisen kuitenki tulis tietää omat rajansa ja ketäänhän ei pakoteta ylimääräsiin duuneihin, mutta mikäli painat raivona hommii, pitää sun myös hoitaa ittees ja olla narisematta kollegoilles. Duunimesta on vastuussa muutamis vireyteen liittyvis asiois, mut loppupeleis kannat suurimman vastuun ite huoltotoimenpiteistä ja mikäli aamulla näät peilissä Tapola&Tukiainen-yhdistelmän, ni homma ei ehkä oo menny ihan nappiin
Työpaikkaruokailu-nimellä tunnettu sattumankauppa jaksaa askarruttaa tuomiopäivään asti. Harvoissa paikoissa henksumättö on kohillaan ja jengi raahaakin selkä vääränä currykanaa lähimmäst kinkistä. Siin vaihees kuitenkin ku pulitat ruokarahan, sun pitäs saada edes kohtuullinen ateria. Fakta taas on että kun tuut iltavuoroon ja lämpöhauteessa 14 tuntii muhineet valmissafkat kävelee sua vastaan, ni aika sukkelaan jää kukkaron nyörit avaamatta. Toisinaan kokit narisee ku joutuu painaa listamämmii liukuhihnalla ja luovuus jää unholaan ja nyt ku ois paikka duunaa luovaa henksunmättöö ni geeännään kaadetaan litra öljyy, vähän kermaa ja heitetään left overs uuniin timmaks. Niin kauan ku me maanasukit toimimme ravinnolla, emmekä fossiilisilla energialähteillä, nii ruokailuun tulee panostaa tavalla tai toisella.
Nyt kun tulosvastuulliset päälliköt on minimoinu henksun määrän dollarin kuvat silmis ja yrität yksin aamuvuoros juottaa kansaa, misaa baarin, tyhjentää peliautomaatit, ni yritä siin sit huoltaa ittees edes vessakäynnin ajan. Sen kerran ku isket tarakkas penkkiin ja otat haukun vanhentuneesta kolmioleivästä, ni eiks sisään marssi ketjun laatutarkkailijat ja bustaa sut istumas pullokorin päältä, naama härskiintyneen majoneesin peitos, puhumattakaan et nimilappu on liian ylhäällä paidas kii. Siinähän sit pojotat kuset housus, säilykeparsa hampaanvälissä roikkuen ja vienosti hymyillen selität henksuvajetta toimistorotalle, joka vetää punakynällä rasteja hymiöiden päälle laatukupongissaan. Kukas ketjun puolelta tulee arvioimaan työntekijän mentaalisen laadun, ku saman organisaation johtoportaassa on kehitelty työntekijän loppuunpolttavia toimintamalleja?
Kaikis duuneis mis oot framilla ja joudut kaakattaa paxien kans, ni ois tarkotus näyttää ja kuulostaa ihmiseltä edes vähän ja nyt ei puhuta luonnonavuista, kuhan olemus on se et asut sisätiloissa, jossa on toisinaan suihku käytössä sekä oot nukkunu ees vähän kolmen viimesen vuorokauden aikana ja et hammasharjaa o käytetty muuhunki ku kylppärin laattojen saumojen puhdistukseen. Anyhow, jos tuut kauhees darras tai semi-kujalla duuniin ja oot kykenemätön mihinkään muuhun, paitsi pötköttelemään tankkihuonees puolityhjän ilmapatjan päällä, ni tuut saamaan avuttomuudestas kanssaduunareiden vihat päälle. Mikään ei oo ärsyttävämpi kollega-combo ku edellisiltana kavaljeeristaan eronnut, kullinhajunen nälkiintynyt takkutukka, joka Turun murretta lausuessaan hikoilee viimeisetkin rippeet esimiesauktoriteetistaan kankkuspäissään. You've got to pull yourself together.
Nää hommat o toisinaan kohtuullisen rasittavii ja sillon pitää takoo tauotta ku rauta on kuumaa, näin ollen se edellyttää kondista niin fyysisesti kuin psyykkisestikin tai toisesta hieman tinkien. Oman tasapainonsa kunnossapitäminen o helvetin tärkee koko paletin toimivuuden kannalta, koska huonoilla fiiliksillä äkkiä tartutat muutkin saamattomuuden syövereihin. Jengi onkin tavallaan tiedostamatta muodostanu kuppikuntia, joissa puretaan angsteja kuivan valkoviinin suosiollisella avustuksella ja monesti ku hommii painetaan kimpassa, ni huolletaan myös toisiimme yhdessä, mut se onkin jo ihan oma tarinansa.
