Tukka Metsälä

VAIKEE LÖYTÄÄ HYVÄÄ HENKSUU

22.11.2010|Tukka Metsälä

Must tulee isona poliisi. Mä haluun aina olla prinsessa. Ipanat lupaili tarha-aikoinaan itelleen ja muille olevansa isoina kaikkee muurarista lääkäriin, mutten kyl muista kenenkään halunneen kyyppariks tai pokeks, enkä kyllä keittäjäkskään. En kyl tajuu miks. Jokainen päivä on erilainen, saat suorittaa iloista asiakaspalvelua, palkitsevaa ja kunniakasta duunia kaiken kaikkiaan, jossa pääset todella vaikuttamaan. Kaiken tän seitinohuen sarkasmin jälkeen siellä liiterissä on kuitenkin oltava jonkun hommissa, ennen ku electroneilla saa ostettuu Asterixeja juoma-automaatista tai tilattua heinäsirkkoja kännykällä, drinkkitaxilla toimitettuna.


Henksu kertoo kippolasta kaiken. Miltä henksu näyttää, miten paxeja kohdellaan, kauan ollu samat tyypit duunis, ammattitaito, verbaalisuus, reagointi ja ennen kaikkea työntekijöiden keskinäinen kemia. Illanviettopaikkahan valitaan meiningin, tarjonnan ja musiikin perusteella ja joskus siihen pysty helposti liittämään henksun. Mestoille mentiin hyvän, hauskan ja toimivan henksun takia, nykyään juostaan kympin viiniflindatarjousten perässä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Nykyajan henkilökunnalla on motivaatio – ja etiikkaongelmia, mitä yritetään selitellä pätkätyön kovalla kasvulla. Itse näkisin asian juurikin päinvastoin, luulis olevan intoa ja moraalia vakiinnuttaa paikkansa tiukoilla markkinoilla.


Ja näinä päivinä hyvää henksuu on helvetin vaikee saada. Tyrkyllä on kaikkee perseestä perämoottoriin, mut ku jyvät erotellaan akanoista, ni jäljelle jää vaan roskapostilla täyttynyt kansio. Muutama vuos takaperin alko buumi et palkataan sakkii pelkästään ulkonäön perusteella, ammattitaidosta viis. Ei todellakaan tarvi olla Einstein tietääkseen katastrofin olevan hollilla. Siinähän sit törrötöt pitkätissisen tekoripsipiirakan kans duunis ja availet sille Battery-tölkkejä, ettei sen satasen rakennekynnet mee särki. Mukava myös jäädä junan alle, ku Irmojen pitää käydä laittaa huulikiiltoo ja korjaamas push-uppejaan vartin välein, toisaalta pystyy rappaa enemmän ite, ku barbit ei oo kielestään kiinni tiskissä tai palloina jaloissa.


Pienemmis yksityisis juottolois on oma tiivis ja hemmetin pätevä extra-rinki. Sit taas isommat paikat ja ketjut käyttää vuokraduunareita ja koskaan ei tiiä mitä sielt tulee. Eräänä iltana saapu yötä mustempi timppa hoodeille ja alko penkoo roskista kassan alta ja ku kysyttiin et banaanilaivaako etit, ni hän oli tullu plokkaa, mut aatteli eka ziigaa mestat jos kassast ois tippunu hilloo, ni vois taas mennä Steissin Mäkkiin hengailee. Että näin. No ei siinä vielä kaikki, toisaalla oli saapunut aasialaisperäinen tyyppi plokkaamaan, ihan jees, mut meinas mennä sormi suuhun ku se tuli koko perheen viiden hengen voimalla, tavallaan ok, mut yks oli tilattu, ehkä oma moka ku ei tarkennettu et tarve1 henkilö, ei 1 perhe tai 1 suku.


Osa vanhemmista viinureista on vannonut kakskyt vuotta sitten jättävänsä nää duunit, mut edelleen roikkuu tiskin takana naama norsunvittuna, alalle fakkiintuneena. Palvelusvuosista kollattu kultadublee kellokin on jo menettäny säihkeensä, siinä missä kantajansakin. Tällanen paatunut kääkkä imasee asiakkaasta elämänilon alta ohmin ja voi sitä raukkaa, joka joutuu painaa sen kans hommii. Tekis mieli vaihtaa alaa, mut kun ei osaa muuta ku valittaa ja olla tekemättä. Vastakohtana tälle, esimieheks saattaa saapuu Haagasta tekopirtee erikois-hikari, jolla ei oo päivääkään kokemusta ja ottaessaan tilanteen haltuun se antaa mennä nuotilleen niinku on oppinu teoriassa. Nää kaks ku ottais yhteen, ni siin ois oikee titaanien taistelu. Enpä ois ringside paikalla.


Jos sul on hyvä duunipaikka ja -frendit, se näkyy pitkälle ulospäin. Hoodeeäffää, siis ei sitä nestemäistä versioo, yritetään tietyissä instansseissa aivopestä ihmisille erilaisten motivaattorien kautta, mut jos on paska työnantaja tai kusipäiset kollegat, ni ei siihen yhet pikkujoulut riitä, päinvastoin, sillon syntyy pieksäjäiset. Hyvää ilmapiirii ei luoda manuaalilla, kiristyksellä tai lahjonnalla, vaan se lähtee siitä et itellä on jees olla hihnalla. Eli peiliin vilkaisu sillon tällöin on suotavaa. Täytyy muistaa fakta et hyville ahertajille on aina myös hyviä hommia ja kumotaan samaan lauseeseen, et hyvis hommis ei kyl aina oo hyvää ahertajaa. Oli miten oli, jos silmät on sielun peili, ni henksu on kippolan kuvajainen.

 

Oliver Sakki Thu 25. November 2010

Kiitokset tästä, tämä pelasti päiväni niin hyvin... että varmaankin myhäilen seuraavan viikon. Hienosti oot sanoin onnistunut kuvaamaan mitä itsellä on päässä ollut jo pidempää... Itse tosin olin tämä harvinainen henkilö joka pääsi alalta pois, suurin syy siihen oli juuri että alan henksun taso on laskenut niin paljon että hävettää välillä myöntää olleensa samoissa hommissa. :( Mutta kun oli se huippuporukka, niin sitä ei vaihtais mihinkään hommaan!

Jela Mäntylä Thu 25. November 2010

Silmät on nielun peili!

Elina Aronen Wed 24. November 2010

Henkilökuntauskollisuus kunniaan!