Pahoittelut jo etukätee, jos täl kertaa tulee vähän kirosanoja ja sävy on muutenkii ohuesti kiukkunen. Olin taas eilen ihan hissuksee koko päivän ja nukuin aika paljo, ni illalla sitte alko tuntuu siltä, et voishan sitä lähtä käymää Gemmis.

Hyvä meininki oli ja muutamia tuttujakii, vaik vähän nuorta oli asiakaskunta. Anniinan kanssa jorattii pitkästä aikaa ihan reilummin. Oli hyvää musaakii. Mutta.... Mie oon yleensä aika tarkka tavaroistani. Vaikkei ollakkaa isoilla kirkoilla ni en luota ihmisten rehellisyytee, saati sit älykkyytee, niin paljo etteikö joku joskus vois yrittää jotain epärehellistä. Siinä sitte tanssittii porukalla tanssilattialla kaiteen vieressä. Laukut jätettii siihe kaiteen reunalle. Mie aina välistä tsekkaan onks tallessa, onks tallessa, onks tallessa. Ja chi-ching, ko...

Tuo tipaton tammikuu herättänee reilusti ärsytystä, koska siitä on tullu jotenkii niin klisee. Mut miulla ei ikinä oo ollu moista tipatonta tammikuuta ni ajattelinpa tänä vuonna sitte kokeilla. Ihan salettii paljo hyötyjä tuosta: ei mee rahaa viinaa, ei tuu krapulaa. Tuosta rahan säästymisestä voi ihan iloitakkii. Mut tosiaa, miun elämän ensimmäin tipaton alko tänään. Ihan hitsin hyvä, koska eilen tuota ilolientä kulukii niin paljo et ihan pahaa tekee. Raportoin sit ku pää alkaa hajoilee...

Nyt tammikuus on myös hyvä alottaa kesäkuntoo treenaamiin. Olin viime kesän kynnyksel oikein näpsäkäs kunnos ni sitä sopii sitte tavotella täkskii kesäks. Vanhemman naisen pitää vähä tehäkkii jotaa kroppasa etee et pystyy ees jotenkii kilpailee noitten tuoreempien vuosimallien kans. Hehe hehhe.. Tehköö...

Istun täs tällättynä tyttönä koneella ja viimenen hyvä teko tälle vuodelle on blogin päivitys. Lyhyestä virsi kaunis: MIE LÄHEN NYT BILEISII. Ei mitään käryä ketä siellä bileissä on, mut isännän sentään tunnen. Ja sehän riittää. Myöhempänä ajankohtana miut lähes varauksetta varmaankii löytää tuolta vakiomestasta. Voi kun näkisi paljon tuttuja. Siis miehän tähän voisin nyt kirjotella vaik mitä, koska kukaahan ei näitä tähä aikaa enää lue, koska: SUNKIN PITÄIS NYT LÄHTÄ BILEISII.

Aika juhlia vanhaa vuotta, koska olihan se legendary. Ja jospa seuraavasta tulisi even more legendary. Eihän se oo ku susta kiinni. ;)

Hyviä mietelauseita tuntuu löytyvän mitä kummallisimmista paikoista. Oon löytäny monia kirjoista ja elokuvista. Vakiosarjani Miehen puolikkaat tarjosi yhen aika timanttisen tuossa muutama ilta sitte: The day you start accepting limitations, is the day you start dying. Tuossa viitattiin ihan suoraan ikääntymiseen, mut eiköhän tuo pätis ihan ajatustasollakii. Unelmat pitää ihmisen nuorena. Ja urheilu.. Onkos siulla unelmia? Osaisitko vastata, jos kysyisin? Sitä aina sanotaa, et pitää olla unelmia, mutta kuinka monella niitä oikeestaan on? Perinteisiä vastauksia on varmaankin joku perhe, talo, auto, ulkomaanmatka ja mitä näitä nyt on. Mie en oikeestaan listais mitään noista. Sanamuotoina yksikää ei herätä mitään tunteita. Eihän ne silloin voi olla unelmia.

Mut on miulla kaks unelmaa. Täl hetk...

Kun on kipeenä, niin mitäs sitä muutakaan tekisi kun blogia päivittäis. Toisaalta tää oli aika odotettavissa, kun flunssa iski päälle jo noin neljä viikkoa sitte, mutta törkeen työmäärän takia ei voinu olla sairaana. Tauti on sitte pitkittyny. Vaikka oon kyl hyvin pistäny hanttii ku otan päivittäin noin 40 mikrogrammaa D-vitamiinia ja 1000 mg C-vitamiinia. Noiden päälle vielä vähän Buranaa hillitsemää tulehdusta kurkussa.

Sen verran tänää kävin ulkona, että hain koirille siankorvia jouluks ja itelleni lisää C-vitamiinia ja leffan. Mutta hitsi ku viluttaa vaa koko aika. Eikä liikkumisesta tietenkää oo tullu mitää ku on yskää ja kurkkukipua ja pulssi tuhat.

Mutta mutta... tänään taas mietin tuota Uutta Vuotta. Mie kyl innostuisin pileistä. Vuosi 2010 on miulle ollut aika huippu, ja sitä so...

En oikeestaa vähää aikaa oo käyny lauantaisin mestoilla, mut nyt vois ehkä harkita siirtyvänsä taas lauantaitten kävijäks. Normaaleista tavoista poiketen, Sannan kanssa suunnattiinkin Wiltsuun sitte ensitöiks. Onhan tuossa puolensa, ku baariin sisään käveleminen on ihan ilmasta. Aika selkeä profiili oli tuossa asiakaskunnassa lauantaina. Nuorta, nuorta, nuorta. Ei siinä mitään, nuorilla on energiaa. Oon ehkä joskus ollu ite samanlainen, mut tässä vaiheessa oon vaan onnellinen etten enää ole kakskymppinen. Hyvä nainen, kuten hyvä viinikin, kypsyy ja paranee vanhetessaan. Ja ei helvetti, mikä tää säärystinjuttu nyt oikein on?!? Joka toisella muijalla oli jonkunnäköset taljat niitten tennareitten päällä. Siis ensinnäkin, lapsoset, jätetään ne tennarit kotiin ja kävellään niillä sitten kouluun...

Taas on yksi viikko takana, ja nyt kun sitä sunnuntaina päässää käpistelee, ni täytyy sanoa, et oon tuloksiin aika tyytyväinen. Työt meni enemmän ku putkee tällä viikolla, sain paljo aikaseks ja työpäivätkin osottautu inhimillisen pitusiks. Edistin jatko-opintoja, alotin artikkelin korjaukset, lähetin apurahahakemuksen, pääsin yhdestä luottamustehtävästä eroon (joskin taas vähemmän tyylikkään esimiesratkaisun johdosta) ja tehokkaalla työpanostuksella työkavereitten kanssa saatettiin loppuun meiän labrojen siirto. Vaan kukas töistä jaksaisi jauhaa, joten skipataan se.

Keskiviikkona oli pikkujoulut Imatran Valtionhotellilla. Marjun kanssa mentiin sinne. Ruoka oli kyl niin outoa, mutta gölgi sitäkin parempaa. Vieraista sen verran, että illan saldona vanhempi herrasmies tuli tiedustelemaa, et...

Meinasin olla tänään pervo ja kirjottaa siitä, millaiset on täydelliset rinnat. Tämän inspiroi tuossa taannoin katsomani ohjelma, missä edellistä pohdittii. Mutta... tänään ei ookaan sellaset fiilikset, et haluisin tissejä miettiä.

Joskus sitä ei vaan viihdy omassa nahassaan. Ilo ja energia ovat ystäviäni. Ne antavat minulle voimaa. Mutta kuten kaikella, tälläkin on varjoisampi puolensa. Tunnen myös tuskan, kaipuun ja surun aivan uskomattomissa mittasuhteissa. En ole masentunut enkä maanisdepressiivinen. Elämä on ainutkertainen, joten antaa tulla kaikki, mitä siihen kuuluu. Ennen olin joku, joka työnsi pahan olon pois. Tuo ihminen oli ulospäin vahva ja lähes tunteettoman oloinen. Sitä olen osittain edelleen. Varmuuteni on haarniskani, jonka tarkoitus on viestiä muille, etteivät he voi sat...

Niin siinä nyt sitten kävi. Niin monen viikonlopun piristys, elämämme valo ja silmiemme ilo, lähes legendan maineessa oleva Sami, jättää Gemmin. Tai ei niinkään jätä, mutta siirtyy elämässään kohti uusia haasteita. Sitä, mitä Sami aikoo jatkossa tehdä, ei tarina (lue: naamakirja) kerro. Mukava ja ystävällinen on Sami aina ollut, ja kiva on sen kanssa asioida. Eihän siitä mihinkään pääse, että tekin kyylät siellä ruutujenne takana olette hienoja iltoja viettäneet Samin ansiosta.

Mutta Sami olikin inspiraationi tälle blogipäivitykselle. Gemmi on iso osa omaa elämääni. Se on yksi vapaa-aikani kantavista voimista, sosiaalisen elämäni kerma ja kauhistus, ja niin monen legendaarisen kokemuksen kehto. Mutta sekin muuttuu. Ei mikään elämässä ole kivittynyt paikalleen. Kolme vuotta sitten viimeist...

Vauhdikkaan perjantain jälkeen lauantaita oli kiva viettää vähän rauhallisemmissa merkeissä. Kun tuota vapaa-aikaa on ollu viimesen kahen kuukauden aikana niin kinttanasti, ni osaahan sitä sitte arvostaa, ku sitä on. Kävin lauantaina vähän tukkaa siistimässä ja tein muutamat tarvehankinnat. Löytyipä tuolta sitten mahollinen ihananviehättävänkiva mekko Uuden Vuoden juhlintaankii.

Ilta oli jopa vielä rauhallisempi. Tuossa nökötin tyytyväisenä pikkupöksyissä, hupparissa ja Helou Kisu- töppösissä omassa tuolissani tapitellen leffaa. Näin koulutat lohikäärmeesi oli ehdottoman positiivinen yllätys. Oikein ihana ja symppis. Kävin sitte päälle vielä saunassa, jonka jälkee olinkii aikalaisen kypsää likkaa ja kömmin sänkyy.

Toisaalta tuo lauantai-illan viettäminen kotona ei tuntunu läheskään niin pa...