Hanna Hirvikoski

Olen 24 vuotta katsellut maailmaa, viimeiset seitsemän Porista käsin. Hileily erinäisissä kapakoissa on tullut tavaksi, joten blogin pääasiallinen tarkoitus on jakaa näitä kokemuksia (rajatonta riemua luvassa, vahingonilo kun sattuu olemaan iloista se kaikkein paras). Olen tehnyt elääkseni jos jonkinlaista ja olen opinnäytetyötä vaille valmis tradenomi. Sain kuitenkin konttorirottailusta tarpeekseni ja hakeuduin töihin pitkäaikaisen harrastukseni pariin, eli hevosia hoitamaan. Virka-aikaan minut siis tavoittaa Kokemäen raviradalta, erittäin hevosen (ja työnteon) hajuisena.

Pidän majaa Porin keskustassa, no okei, kaikki pilkun kanssa sitä tekevät, en ihan, mutta melkein. Ihana kotini on yleensä hieman kaoottinen asukkinsa mukaisesti ja sisältää järjettömän kenkä- ja vaatevaraston lisäksi yhden kissan ja ajoittain myös yhden (toistaiseksi joka kerta saman) miehen.

Voin rehellisesti tunnustaa, että en harrasta mitään. Bilettämistä ja viinan kanssa läträämistä ei lasketa. Yritän pitää silloin tällöin yllä olematonta kuntoani, mutta sekin on hyvin ajoittaista. Työni on onneksi melko fyysistä, joten rakkauteni ruokaan ei ole saanut aikaan kuin hienoisen vararenkaan. Tunnustaudun ruokafriikiksi. Katson lähes kaikki ruokaohjelmat, kerään ilmaisia reseptejä marketeista ja voin laittaa surutta ravintolaan kuukauden ruokabudjetin.

Tässäpä jotain taustaa, kuka täällä nyt kirjoittaa maailman ja erityisesti Porin ravintolaelämän ihmeellisestä elämästä. Totuus on tarua sumeampaa, mutta sitäkin hauskempaa.