Onko mulla vikaa muistissa tai päivämäärät sekasin vai miksi musta tuntuu,että jouluhössötys alkaa aina vain aikaisemmin. Kaupoissa on ollut jo viime viikosta joulumakeisia myytävänä ja tänään luennolle mennessä huomasin, että kah, jouluvalot on viritetty katujen ylle. Eivät sentään olleet päällä, muuten "Felices Fiestas" - hyviä joulunpyhiä - teksti olisi sokaissut minut.

Myönnän kyllä itse olevani taipuvainen kaikellaiseen jouluhömpötykseen mutta rajansa kaikella. Eihän vielä ole edes Halloween!

Oih, joulusta puhuminen herätti kamalan kinkun kaipuun. Vielä pitää odottaa 82 080 minuuttia ennen kuin pääsee mamman herkkupöytään.

Vuodenajan vaihtuminen aiheuttaa aina sekaannusta vaatekaapissa. Mitä laittaa päälle? Aamulla kylmä, päivällä lämmin..laita takki, villapaita, ole lyhyt hihaisessa, kanna ylimääräisiä riepuja käsivarret vääränä.

Osa ihmisistä näyttää kuitenkin hypänneen suoraan talveen. Pieneen päähäni ei mahdu, miten jengi kulkee kevyttoppatakit päällä, kun lämpöä on liki 20 PLUS astetta. Omituisia otuksia ja ihme vilukissoja. =P

Keskustassa puolestaan parveilevat sandaalijalkaiset ja shortsihousuiset turistit. Normaalia, kun Englannissa, Saksassa ja Pohjoismaissa varsinkin lämpötilat lähentelevät nollaa.

Harvoin kaupungilla liikkuessa huomaa välittömästi ihmisten kansallisuuden mutta nyt ei ole epäilyksen häivääkään. Kerro mitä sulla on päällä ja mä kerron mistä sä olet.

...kärsii koko kroppa. Kirjaimellisesti. Kuntosalilla oli houkutteleva juliste Halloweenin kunniaksi järjestettävästä "kauhurääkistä". Tuplasessio kuntoilua. 1,5 tuntia silkaa hikoilua ohjaajien kourissa. Piti ilmoittautua etukäteen, sillä paikalla olisi ilmielävä DJ. Reippaana tyttönä ilmottauduinkin ensimmäisten joukossa. Muttamuttamutta, enpä ollutkaan kiinnittänyt huomiota pikkuriikkiseen yksityiskohtaan, että kyseessä oli "cycling indoor" - tunti. Rakas arkkiviholliseni kuntopyörä!

Pakoa ei enää ollut ja hop pyörän selkään. Sessio oli hulppea - DJ soitti hyvin, paikalla oli savukone ja diskovalot ja tunnelma katossa kuin parhaissakin bileissä. Ei siinä hirveästi kerennyt kärsiä vaikka voimille ottikin. Nyt on paikat maitohapoilla mutta mieli hyvä.

Lukeminen on ihanaa. Antaudun aina täysin tarinan vietäväksi enkä huomaa olevani täpötäydessä linja-autossa, jossa kuumuus tuntuu lähentelevän sauna-asteita. Edes yliopiston tehottomuus ei tunnu enää niin keljulta - miten voivatkin olla niin tehottomia, että kaksi sihteeriä väittää yhtä ja kolmas toista ja kolmannen sana onkin laki? Yhdenmukaisuus nolla. Tarvitsemani tiedon olisin myös mielelläni katsonut netistä enkä kolmasti jonottanut yli tuntia sihteerin ovella.

Mutta Sapphiren novellissa Push ei mokomat pikkujutut tunu missään. Kun toista kertaa omalle isälleen raskaana oleva 16-vuotias tyttö menettää koulupaikansa ja saa päivittäin turpaansa äidiltään, oma elämä on pilvissä tanssimista. Lukiessa sydän käpertyy kokoon ja paha olo nousee vatsasta, niin todentuntuinen teksti on. Miten ...

Mikä siinä onkin, että epämiellyttävien asioiden tekeminen on niin pirun vaikeeta… Pitäisi siivota, lukea tenttiin ja tehdä miljoona muuta asiaa mutta kummasti sitä tekee kaikkea muuta vähemmän tuottavaa. Jos katsois s-postin miljoonannen kerran, tuijottais hetken töllöä tai hakis jääkaapista jotain purtavaa.

Eih, täytyy muistaa lausahdus: ”Just do it” ja tarttua toimeen ajattelematta. Ei tästä muuten mitään tule. Inspiraation odottaminen ei toimi, yritetty on.

Mutta nyt puhe seis ja hip hop hommiin. Hyvää sunnuntaita!

Omien valintojen puolustaminen on kuluttavaa hommaa. Ei sillä, että alkaisin epäillä päätöstäni, vaikka välillä rankka kritiikki alkaakin rapistuttaa omaa kantaa. Syiden perusteleminen perheelle, kavereille ja poikaystävälle on vielä normaalin rajoissa ja tarpeellistakin mutta, kun liki ventovieraat aloittavat kolmannen asteen ristikuulustelun pinnaa palaa hyvällä liekillä.

Herranjestas miten saatoit- päivittelyn ovat saaneet aikaan niinkin yksinkertaiset teot kuin kirjan ostaminen yliopiston kirjakaupasta. 29 euroa! Miten laitat rahasi moiseen, eikö olisi parempi kopioida koko opus tai vaan olla luennoilla ottamassa muistiinpanoja? Eikä bileistä kieltäytyminen ole helpompaa. Välillä ei vaan halua/jaksa/pysty mutta se ei mene jakeluun. Ah, ja tänään sain kuulla kunniani naapurin tädiltä ...

Mä olin varmasti entisessä elämässä majatalon emäntä. On ihanaa, kun on vieraita. Meidän vuodesohvalla onkin yöpynyt enemmän ja vähemmän tuttuja, tuttujen tuttuja ja sitä rataa. Islannin surullisen kuuluisan tuhkapilven leijaillessa Espanjan yllä oli tarkoitus tarjota yösija kahdelle perheelle. Onnekkaat saivat kuitenkin bussikuljetuksen Suomeen. Se, että kaverit jäävät bileiden päätteeksi nukkumaan känniä pois on jo perussettiä.

Anna hyvän kiertää- ajatus on toiminut innoittajani tässä asiassa. Itse raahasin matkalaukkuni tuntemattoman suomalaistytön ovelle yli 5 vuotta sitten ja hänen kanssaan jaoimme pienen huoneen hyvän aikaa. KIITOS J.

Poliisi pysäyttää blondin moottoritiellä
Poliisi: Saisinko nähdä ajokorttinne?
Blondi: Mikä se on?
Poliisi: Se on kortti, jossa on kuvanne.
Blondi: Tässä.
Poliisi: Ja sitten rekisteriote.
Blondi: Mikä se on?
Poliisi: Se on se paperi, jossa on tietoja autosta..
Blondi: Ai niin se! Tässä.
Onpa tyhmä, käytänpä hyväkseni, ajattelee poliisi, ja kaivaa munansa esiin.
Blondi : Ei, ei taas puhallustestiä!!

Heh, vitsit sikseen ja vakavaan aiheeseen. Espanjassa blondius on vähintäänkin huomiota herättävää. Kysymykset kotimaasta ovat jokapäiväistä leipää. Ei, Suomessa ei ole 6 kuukautta pimeää ja toiset kuusi valoisaa, ei emme puhu englantia äidinkielenä eikä Suomessa tallusta jääkarhuja. Ja EI, siniset silmät eivät pala auringossa. Kadulla puolestaan huudellaan ”rrrrbia!” (=blondi) ja vihellykset...

Tykkään syntymäpäivistä. On hienoa juhlistaa ihmisen vuosi vuodelta pidempää taivalta tällä telluksella. Rakastan ilmapalloja, kynttilöitä ja suklaakakkua.

Tänään saan itse paistatella huomion keskipisteessä. Aamun ensimmäisestä paketista paljastui mini-kannettava. Jee! Baari on varattu ja valmistelut ovat täydessä käynnissä. Illalla tanssitaan niin kauan, kun kroppa kestää eikä maksa itke. Pirun baarimikot täyttävät drinkit alkoholilla aina puoleen lasiin asti – ei mitään 4 cl:n nyrkkisääntöä vaan naamakertoimen mukaan. Odotettavissa on raikuvan ”paljon onnea vaan” lisäksi 25 korvan nykäisyä. Luitte oikein: paikallisiin tapoihin kuuluu, että synttärisankaria nyitään korvanlehdestä niin paljon kun vuosia tulee täyteen. Enää en ihmettele yhtään miksi vanhuksilla korvat roikkuvat.

Hass...

Kaipaan metsää. Virkistävän viileää ilmaa ja huoletonta vaeltelua omissa ajatuksissaan. Teininä tein tätä usein – kävelin pitkin Kaukolan kiemuraisia polkuja ja haaveilin tulevaisuudesta tai murehdin päivän ikäviä kokemuksia.

Noilla lenkeillä kaipasin koirakaveria mukaani. Jotakuta, jonka kanssa seikkailla mutta, joka myös antaisi minulle oman rauhan. Nyt elämässäni pörrää suuri pieni koira Allu. Mutta missä on metsä?

Koiran ulkoiluttamisen tulisi olevan rentouttavaa puuhaa. Not here mate. Kaikkia koiranomistajia tulee tervehtiä ja vaihtaa pakollinen minkä rotunen sun koira on, minkä ikäinen jne. jne. litania.

Koirapuistossa ei ole sen helpompaa – päinvastoin siellä vasta pölötetäänkin. Kukaan ei eristäydy aitauksen nurkkaan vaan kaikki turisevat yhdessä kasassa. Koiranomistajat tu...