Tänään join mehua erikoisessa paikassa. Porin kaupunginkirjaston alakerran kokoustilassa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut kokous, vaan Pimé Café jonka aikana sai mahdollisuuden tutustua näkövammaisuuteen ja sen mukana tuomiin erilaisiin haasteisiin.

Pimé Café oli nimensä mukaisesti täydellisesti pimennetty huone jossa ei nähnyt mitään. Välillä en edes ollut varma, oliko silmäni kiinni vai auki. Ei ainuttakaan valoa missään. En edes muista, olenko koskaan ollut missään niin pimeässä paikassa. Edes vessassamme ei ole niin pimeää, mitä tässä kahden päivän ajan pidetyssä kahvilassa. 

Kokemus oli hurja. En voinut luottaa näkööni, koska luonnollisesti en nähnyt mitään. Törmäsin oveen, vaikka minut opastettiin ensin tiskille hakemaan mukillinen mustaherkukkamehua ja tämän jälkeen tuolin ja pöyd...

On jälleen kerran koittanut aika puhua ruoasta ja syömisestä. Syöminen, etenkin jos puhutaan herkuista ja leivonnaisista on yksi suosikkipuuhiani. Silti jaksan aina valittaa muutamasta vyötärölle kertyneestä vararenkaasta. Etenkin kouluruokailu herättää kanssaihmisissä keskustelua. Itsehän juuri söin päivällistäni ja samalla katsoin jakson Frendejä.

Monica Geller oli kyseisessä jaksossa saanut erittäin huonot arvostelut. Kontrollifriikki Monica on siis ammatiltaan kokki ja pääkokki raviontolassa jossa työskentelee. Hän vei vielä kerran kastiketta maistettavaksi kriitikolle, joka pysyi mielipiteessään; Infernaalista.

Kesken oman makarooni ja kastikeruokani minulle juolahti päähäni kysymys; Onko maailmassa niin paljon ruokaa, että sitä on varaa kritisoida?

Itse olen vielä saanut päivi...

Olen viime päivinä joutunut pohtimaan tosissani, mitä on olla onnellinen. Skeptisenä kyseenalaistajana olen myös tutkinut omia onnenlähteitäni. Oikeammin etsinyt niitä uudestaan. Mitä on olla onnellinen? -On hieno kysymys johon liittyy varmasti suurimmaksi osaksi ihmiskohtaisia vastauksia. Olenko minä onnellinen?

Viime vuonna näihin aikoihin elämässäni tapahtui suuri käännekohta. Uusi asunto ja tottavie on kliseistä sanoa siihen perään; Uusi elämä, mutta näin se vain meni. Olin kulkenut pitkään katsomatta ympärilleni, pitkään katsomatta itseäni. Kun viimein opein välittämään läheisteni lisäksi omasta hyvinvoinnistani, kaikki alkoi ikäänkuin alusta. Olin onnellisempi. Hymyilin useammin. Nauroin.

Nautein elämästä täysin rinnoin. En kuitenkaan koskaan ole uskonut sanontaan; Elä, kuin jok...

Kun kuljen ulkona, huomaan taivaan kauniin sään lisäksi myös sen, miten ihmiset päivittelevät toisilleen kyseistä ilmaa; Kesä on tullut. He sanovat ja asettelevat aurinkolaseja paremmin nenilleen.

Haistakaa home. Ei ole. Nyt eletään huhtikuuta, nyt on kevät. Nyt on se aika vuodesta kun Nuuskamuikkunen saapuu Muumilaaksoon takaisin etelästä. Loppukevät, jos tarkkoja ollaan.
Hämmästelen suuresti miten ihmiset, etenkin tulevana äitinä hämmästelen pieniä lapsia, jotka kulkevat pyöriensä selässä hellemekossa. Ei käy minun pirtaan. Nopeasti siinä vilustuttaa itsensä. Yyterikin on vielä jäässä. (Nimenomaan, kuinka usein näette kesällä lunta? Eteläsuomessa.) Itsekin olisin ollut halukas lähtemään pääsiäispiknikille, mutta maa on yhä kylmä. Vaikka alla olisi viltti, niin ei se silti lämmitä ta...

Jokainen meistä on varmasti joskus nolannut itsensä, tai ystävänsä, tahallaan tai vahingossa. Nolostuminen on aina jotenkin...No, yksinkertaisesti tokaistuna; Noloa. Hiki nousee otsalle, posket punoittavat ja ainoa toive on, että voisi kadota paikalta harvinaisen nopeasti.

Minä olen nolannut itseni monta kertaa. Kerran vein roskia pihalle. Roskapusseja oli 9kappaletta, olihan sentään siivouspäivä. Ei sillä, että kotonamme olisi useinkin sotkuista, mutta ei siitä sen enempää. Jalassani oli äidin Lontoosta tuomat äitiyspöksyt. Ne ovat minulle edelleen hieman liian isot, mutta ne ovat kotona super mukavat. Roskakatokselle oli matkaa muutaman metrin verran. Kävipä sitten niin, että osa roskapusseista levisi pitkin maata ja juuri ennen tätä housuni valahtivat nilkkoihin.

Tapausta pääsi iha...

Facebook kohisi eilen vaalivalvojaisten aikaan. Eniten hämmennystä aiheutti perussuomalaisten kannatus. Voitiin jopa puhua persujen murskavoitosta. Suurin osa omista facebook kavereistani kauhisteli persujen voittolinjaa, minä mukaan lukien. Pieni prosentti oli sitä mieltä, että kyllä Soini osaa ja jos vihdoin saataisiin raiskaajat/rikolliset maahanmuuttajat omille teilleen.

Mitä nämä kommentit kertovat? En itsekään aina heitä kovin poliittisesti korrektia läppää, mutta tällaisten aiheiden parissa pitäisi osata käyttäytyä. Myönnän provosoituvani typeristä kommenteista, kerran kymmenen uutisia katsellessani ärsyynnyin suuresti eräänkin mummon kommentista, missä hän oli vakaasti sitä mieltä, että hänelle ei ole varaa maksaa eläkettä, mutta Kreikkaa autetaan mennen tullen.

Haluan omalta ...

Kävipä eilen niin, että pitkästä aikaa siirryin kotosohvalta ihmisten ilmoille. Ilta tarjoili stan up-komiikkaa Ismo Leikolan muodossa Porin Puuvillan Kehräämössä. Seurana toimi tulevan lapsemme kummitäti ja hänen miesystävänsä. Ennen illan kohokohtaa poikkesimme kuuluisasti yksillä Kirjakaupassa. Tosin ei liene mikään yllätys kenellekään, että minun yhteni rajottautuivat jälleen kylmään hanakokikseen, vaikka mieleni halajasi jotain pirteää ja hedelmäistä. Ongelma vain on siinä, ettei kehtaa pyytää mitään, mitä ei ole listalla; Moi, saisinko yhden hedelmäisen ja raikkaan maidottoman ja alkoholittoman drinkin, joka ei sisällä banaania missään muodossa? Ei se elämä ole niin vaikeaa, jos siitä ei sellaista tee. Raskas viikko takana jonka aikana olen oppinut yhtä jos toista, lähin...

Black Swan on mielestäni hieno elokuva baletin maailmasta. Elokuva on yllättävän monitahoinen, jokaisella on mahdollisuus ymmärtää se omalla tavallaan. Minulle Black Swan on henkilökohtainen kuvaus ballerinojen välisestä kilpailusta ja kateudesta. Jokainen haluaa olla paras, eikä kakkossijalla olevaa koskaan nosteta jalustalle.



En halua turhaan kertoa, mistä elokuva oikeasti kertoo. Elokuviss...

Takana on ehkä yksi surkeimmista viikonlopuista joita olen elämässäni viettänyt. Vaikka päivät lupailevat jo kevättä, tulvi rankkasade jo sateenvarjojenkin läpi kotopuolessa. Mikään ei mennyt kuten piti. -Mutta eihän elämää helpoksi suunniteltu?

Mennyt viikonloppu pisti minut ajattelemaan. Tiedän ihmisiä, ketkä tätä lukiessa sanovat, ettei minun pitäisi ajatella tai analysoida yhtään enempää. Mutta mihin kissa karvoistaan, on tapana sanoa. Minua häiritsevät ja suututtavat keskeneräiset asiat. Tuntuu pahalta, jos ongelmiin ei löydy edes niitä nimekkäitä kompromisseja. Jokainen joka riitaan kuului, enemmän ja vähemmän haluaa pitää tiukasti kiinni omasta perspektiivistään, eikä kukaan ole valmis antamaan periksi.

Jo peruskoulusta lähtien minä olen aina ollut se, joka pyytää anteeksi. Vaikk...

En ole hetkeen valittanut mistään, joten eiköhän aloiteta.

Olen lopen kyllästynyt olemaan aloillani, kyllähän se oma aika on kivaa, moni toivoisi sitä itselleen enemmän ja pitävät minua onnekkaassa asemassa, mutta sitten kun tilanne kääntyy siten, ettei ole enää mitään muuta, kuin tuota paljon ylistettyä omaa aikaa...Ei sitä pitkälle kestä. Tervettä ihmistä ei ole luotu neljän seinän sisälle.

Miksi sitten en tee mitään? Porin harrastus mahdollisuudet ovat minimaaliset. Kaikki mikä kiinnostaa, maksaa aivan liikaa ja se mihin on varaa loppuu kesäksi. Miksi en käy uimassa tai lenkillä? Liikunta kun antaa niin paljon. Antaahan se, mutta siihenkin tarvitaan se tietty fiilis. Jos on edellisenä päivänä päättänyt lähteä heti aamusta lenkille ja huomaa omaksi ilokseen, että ulkona sataa, mene...